Spring is in the air

   
     Tämä viikonloppu, ja oikeastaan koko viikko on mennyt keväisissä tunnelmissa. Ulkona on ollut ihana viettää aikaa kun aurinko on paistanut niin, että pisamat on tulleet esille. Mikko on ollu melkein koko viikon meillä ja ollaan käyty kelkkailemassa, hiihtämässä ja pilkilläkin pyörähettiin eilen pikkusiskon kanssa.
     Pientä stressiä on ollut kouluhommien takia. Mulla on vielä toinen näyttö tekemättä, mutta sitten ois jo koko työssäoppiminen pulkassa. Luulen että stressikin loppuu sitten kun näytön saa tehtyä.
    Ensiviikolla ajattelin käydä kampaajalla ja oonkin nyt etsiny kuumeisesti vähän inspiraatiota netistä. Jonkinlainen tyylimuutos olisi kiva, mutta saa nähä uskallanko tehdä mitään radikaalimpaa. Suunnittelen aina kaikkea jännää ja uudenlaista, mutta jänistän sitten loppumetreillä ja päädyn vain vähän ehostamaan entistä lookia. Jospa sitä tällä kertaa repäisis!
     Aurinko paistaa nyt niin houkuttelevasti, että on pakko lähteä vähän ulkoilemaan, ihanaa päivää kaikille! ♥

Sallan Poro Cup

     
     Viime viikonloppuna 17.-18.3.2018 Sallassa järjestettiin Suuri Poroviikonloppu, jossa riitti poroaiheista ohjelmaa kaikille. Poroja Sallassa on yli 8000 ja ihmisiä vain noin 3600, porotalous on siis merkittävässä roolissa tässä kunnassa. Tälläinen tapahtuma oli hieno kunnianosoitus koko poroelinkeinoa kohtaan. Ohjelmassa oli muunmuassa: Poro Cup -porokilpailu, maailmanennätysyritys maailman pisimmällä porojonolla, poron testiajoa ja paljon muuta. Harmikseni uuden maailmanennätyksen syntyminen jäi näkemättä, mutta nautin kyllä senkin edestä porokilpailuista.
    Porokilpailuilla on pitkät perinteet ja ensimmäiset kilpailut on käyty jo vuonna 1932. Poro Cupin osakilpailut alkavat  helmikuun lopussa ja niitä käydään viikonloppuisin Nuorittassa, Rovaniemellä, Äkäslompolossa, Kuusamossa, Sallassa ja Inarissa.
     Karsinta-ajossa kilpaporot pyrkivät alittamaan kilometrin yksittäisajossa ajan 1:25.Tämän ajan alitettuaan porot rekisteröidään paliskuntain yhdistyksen kilpapororekisteriin ja ne voivat osallistua virallisiin porokilpailuihin. Kun poro saavuttaa kilometrillä ajan 1:19, se nousee kuumaan sarjaan. Mukana nähdään myös lastensarja, jossa tomerat ajajat ovat jo erittäin taitavia. 
     Koko Cup huipentuu Inarin Porokuninkuusajoon. Porokuninkuudesta pääsevät mittelöimään 24 eniten pisteitä kerännyttä kuuman sarjan poroa. Eniten pisteitä saanut voittaa Cupin. Kilpailukauden jälkeen urosporot viettävät jälleen tavallista poron elämää syksyyn saakka. Sen jälkeen niitä aletaan taas harjoittamaan tulevia kilpailuita varten.






    En ole käynyt porokisoissa koskaan, vaikka poroja meillä on aina ollut. Sallan kilpailut järjestettiin vuosien tauon jälkeen, joten luulen että syy tällaiseen poronhoitajan häpäisevään syntiin löytyy siitä, ettei kisoja ole järjestetty tarpeeksi lähellä. Lisäksi tämä aika on ollut erittäin vilkasta aikaa myös kilpaladuilla, silloin kun vielä hiihdin. Nyt kuitenkin koin kisat ensi kerran, ja oli kyllä kerrassaan unohtumaton kokemus!
     Tunnelma Keselmäjärvellä oli loistava ensimmäisenä päivänä kiusaneesta lumisateesta huolimatta.  Toisena päivänä aurinkokin pilkotti pilvien välistä ja sekös riemastutti. Paikalla oli kojuja joissa myytiin muunuassa käsitöitä ja ruokaa. Tauoilla makkara- ja muikkukojun lisäksi viihdyin erityisen hyvin karvalakkeja ja Sinisalon vaatteita hypistellen. Viikonlopun jälkeen sainkin kelkkailemaan lähtiessäni pistää ylleni uuden karvalakin ja kelkkapuvun.
     Ensimmäisenä päivänä lippuja myytiin viitisensataa ja seuraavana päivänä väkeä oli paljon enemmän. Minulla ei vielä sinänsä ole kovin paljon tuttuja näiltä tiimoilta, mutta oli mukava katsoa kuinka porokaverit iloitsivat jälleennäkemisistä. Iskä oli ajanottajana ja muru vei välillä poroja lähtöportille ja minä valokuvasin ja nautin kisoista siskoni ja hänen perheensä sekä etelän suunnalta kylään tulleiden ystäviensä kanssa. 
     Kaamea kuumehan se heti nousi porokilpailuihin osallistumisesta. Nähtäväksi jää, alkaako tämä tyttö ajamaan ensi vuonna ;)

Tunturin valloitus

     Pari päivää sitten heitimme murun kanssa karvalakit päähän ja lähdimme pienelle kelkkaretkelle. Määränpäänä tunturi, jossa olen aina halunnut käydä. Se on niin korkea että näkyy joka paikkaan, joten arvelin että sieltä myöskin avartuisi huikeat maisemat. Reissu ei kuitenkaan ollut kovin taianomainen.
     Minulla oli flunssa, joten oloni ei ollut kovin kummoinen. Painatimme kahdestaan menemään kelkalla, joka on yhden istuttava. Jäimme ainakin 3 kertaa kiinni ja suunnilleen saman verran enemmän taisi päästä kirosanoja.Ylös lopulta päästyämme mielemme valtasi ensin ihastus ja sitten pienoinen pettymys. Tykkypuut olivat hurjan kauniita, mutta peittivät suurimman osan maisemasta. Kaunista siellä kyllä oli, mutta tosiaan maisemat olivat ikävästi peitossa. Pysähdyimme teelle ja valokuvia ottamaan. Kumpaakin nauratti vähän epäonninen reissu. Sovimme jo uuden reissun ensi kesäksi, josko silloin puut eivät peittäisi maisemaa, haha.
     Illalla tuntui jo siltä että koko reissu oli kaiken sen vaivan arvoinen.Saimmehan kokea pientä seikkailua ja viettää aikaa yhdessä. Päivä kääntyi lopullisesti hyväksi, kun monsters -kappale valittiin suomen euroviisuksi. Lisäksi varasimme kylpyläloman tämän kuun loppuun.












     Tänään olen sairastellut eli viettänyt aikani netflixin, kirjan ja jäätelön parissa. Aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta, ja ulos tekisi mieli, mutta taidan suosiolla vielä tänään löhöillä yövaatteet päällä sohvalla. Muuten menee koko kevät sisällä kun saa jonkun keuhkoaivokorvavarvaskuumetaudin. Pahoittelut epäselvästä ja huonolla huumorilla varustetusta tekstistä, ymmärrätte varmaan millaista on olla kuumeessa, haha.

     Ihanaa päivää, nauttikaa keväästä! Ja muistakaa levätä jos olette kipeänä.