Viime viikonloppuna 17.-18.3.2018 Sallassa järjestettiin Suuri Poroviikonloppu, jossa riitti poroaiheista ohjelmaa kaikille. Poroja Sallassa on yli 8000 ja ihmisiä vain noin 3600, porotalous on siis merkittävässä roolissa tässä kunnassa. Tälläinen tapahtuma oli hieno kunnianosoitus koko poroelinkeinoa kohtaan. Ohjelmassa oli muunmuassa: Poro Cup -porokilpailu, maailmanennätysyritys maailman pisimmällä porojonolla, poron testiajoa ja paljon muuta. Harmikseni uuden maailmanennätyksen syntyminen jäi näkemättä, mutta nautin kyllä senkin edestä porokilpailuista.
Porokilpailuilla on pitkät perinteet ja ensimmäiset kilpailut on käyty jo vuonna 1932. Poro Cupin osakilpailut alkavat helmikuun lopussa ja niitä käydään viikonloppuisin Nuorittassa, Rovaniemellä, Äkäslompolossa, Kuusamossa, Sallassa ja Inarissa.
Karsinta-ajossa kilpaporot pyrkivät alittamaan kilometrin yksittäisajossa ajan 1:25.Tämän ajan alitettuaan porot rekisteröidään paliskuntain yhdistyksen kilpapororekisteriin ja ne voivat osallistua virallisiin porokilpailuihin. Kun poro saavuttaa kilometrillä ajan 1:19, se nousee kuumaan sarjaan. Mukana nähdään myös lastensarja, jossa tomerat ajajat ovat jo erittäin taitavia.
Koko Cup huipentuu Inarin Porokuninkuusajoon. Porokuninkuudesta pääsevät mittelöimään 24 eniten pisteitä kerännyttä kuuman sarjan poroa. Eniten pisteitä saanut voittaa Cupin. Kilpailukauden jälkeen urosporot viettävät jälleen tavallista poron elämää syksyyn saakka. Sen jälkeen niitä aletaan taas harjoittamaan tulevia kilpailuita varten.
En ole käynyt porokisoissa koskaan, vaikka poroja meillä on aina ollut. Sallan kilpailut järjestettiin vuosien tauon jälkeen, joten luulen että syy tällaiseen poronhoitajan häpäisevään syntiin löytyy siitä, ettei kisoja ole järjestetty tarpeeksi lähellä. Lisäksi tämä aika on ollut erittäin vilkasta aikaa myös kilpaladuilla, silloin kun vielä hiihdin. Nyt kuitenkin koin kisat ensi kerran, ja oli kyllä kerrassaan unohtumaton kokemus!
Tunnelma Keselmäjärvellä oli loistava ensimmäisenä päivänä kiusaneesta lumisateesta huolimatta. Toisena päivänä aurinkokin pilkotti pilvien välistä ja sekös riemastutti. Paikalla oli kojuja joissa myytiin muunuassa käsitöitä ja ruokaa. Tauoilla makkara- ja muikkukojun lisäksi viihdyin erityisen hyvin karvalakkeja ja Sinisalon vaatteita hypistellen. Viikonlopun jälkeen sainkin kelkkailemaan lähtiessäni pistää ylleni uuden karvalakin ja kelkkapuvun.
Ensimmäisenä päivänä lippuja myytiin viitisensataa ja seuraavana päivänä väkeä oli paljon enemmän. Minulla ei vielä sinänsä ole kovin paljon tuttuja näiltä tiimoilta, mutta oli mukava katsoa kuinka porokaverit iloitsivat jälleennäkemisistä. Iskä oli ajanottajana ja muru vei välillä poroja lähtöportille ja minä valokuvasin ja nautin kisoista siskoni ja hänen perheensä sekä etelän suunnalta kylään tulleiden ystäviensä kanssa.
Kaamea kuumehan se heti nousi porokilpailuihin osallistumisesta. Nähtäväksi jää, alkaako tämä tyttö ajamaan ensi vuonna ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti